Liikunta on hyväksi paitsi keholle myös mielialalle

Viime blogissani kirjoitin lapsuudessa koettujen säännöllisten liikuntaharrastusten merkityksestä myöhemmässä vaiheessa elämää. Esiin nousi myös liikunnan merkitys mielenterveydelle - säännöllisen aerobisen liikunnan on todettu kohentavan mielialaa. Liikunnalla voidaan ehkäistä tai jopa parantaa masennustilaa [1]. Tutkimusten valossa näyttäisi siltä, että liikunnan lajilla ei niinkään ole väliä, kunhan harrastaa sykettä kiihdyttävää ja hikeä nostattavaa liikuntaa vähintään kolmekymmentä minuuttia kolmesti viikossa.

Mihin liikunnasta saatu mielialan paranemishyöty sitten perustuu? Liikuntalääketieteen sekä kliinisen fysiologian ja isotooppilääketieteen erikoislääkäri Arja Uusitalon [2] mukaan aivojen mielihyväkeskus eli limbinen järjestelmä herää reippaamman aktiivisen liikunnan seurauksena ja nostaa elimistön endorfiini- eli mielihyvähormonitasoa. Jo ensimmäisten minuuttien aikana elimistö saa stressihormonia reilusti kun lepohermosto vetäytyy ja aktiivinen hermosto vilkastuu. Hikoilu ja hengästyminen aloittavat endorfiinien erittämisen ja tämä hormonien sekoitus vaikuttaa mielihyväkeskuskessa niin, että syntyy hyvä olo. [2] Liikunta auttaa myös vähentämällä lihasjännityksiä ja tämä puolestaan parantaa mahdollisuuksia hyvään uneen [3].

Liikunnasta saatu mielihyvävaikutus ei lakkaa heti liikuntasuorituksen päätyttyä, vaan jatkuu pitkän aikaa sen jälkeenkin. Lepohermoston toiminta on voimakkaampaa palautumisen jälkeen kuin ennen liikuntasuoritusta ja säännöllinen liikunta vahvistaa sitä [2]. Liikunnan voisi siis sanoa parantavan stressinsietokykyä, sillä stressaavat tilanteet on helpompi ottaa vastaan kun elimistö on rauhallinen. Paremman stressinsietokyvyn kanssa on puolestaan helpompi kohdata elämän haastavammat tilanteet, ihan pienet asiat eivät saa pois tolaltaan ja päivittäinen toimintakyky säilyy hyvänä.

Onko liikunnasta saatu mielihyvä sitten vain pelkkää kemiaa? Ei, sillä siihen saattaa liittyä myös iloa onnistumisen kokemuksista, siitä että sai suoritettua jonkin asian alusta loppuun, että on oppinut jotain uutta ja niin edelleen. Nämä ovat tärkeitä tekijöitä kaikille meistä.

Metsässä liikkuminen on minulle mieluisinta.


Minä lähden usein lenkille läheisille metsäpoluille tai jos oikein stressaa, hyppään polulta metsän puolelle. Luonnossa liikkuminen on minulle kaikkein mieluisinta irtautumista arjen haasteista. Ajatukset vaeltelee vapaammin kun tutut seinät eivät niitä ole rajoittamassa, stressaavat asiat tuntuvat vähemmän painostavilta kun ympärilläni on tilaa ja kuulen luonnon omia ääniä tuulen suhinasta syksyisten lehtien alas leijumiseen tai talvipakkasella lumen narskuessa kengän alla. Ja sitten on vielä se ilo siitä, että tuli lähdettyä liikkeelle ja saatua aikaiseksi jotain sen sijaan, että olisin jäänyt sohvalle murehtimaan.



Jos minulla on aikaa, saatan pysähtyä istumaan järvenrannalle lenkin varrella.

Mikä on sinulle mieluisin tapa liikkua, mikä saa sinut tuntemaan olosi paremmaksi? Tänään on hyvä päivä lähteä liikkumaan.

[1] http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=onn00038

[2] https://www.hyvaterveys.fi/artikkeli/liikunta/liikunnasta_mielenrauhaa

[3] https://mielenterveyshelmi.fi/helmi-lehti/2016-2/liikunta-masennuksesta-toipuminen/

Jätä kommentti

Voit kommentoida nimettömänä tai rekisteröidä nimimerkin.

Kirjaudu sisään ennen kommentin jättämistä, jos haluat jättää kommentin rekisteröidyllä nimimerkilläsi.