PIIHAPPOGEELI

Piidioksidi (SiO2, silica, vrt. silicum eli pii) ja sen vesiseos eli piihappogeeli ovat pitkään käytössä olleita valmisteita erilaisten vatsa- ja suolistovaivojen hoitoon. Piidioksidia on tutkittu vatsavaivojen hoidossa viime vuosisadan puolivälin tienoilla ja sitä seuranneilla vuosikymmenillä. Piihappojen myönteiset vaikutukset maha-suolikanavan sairauksiin, esimerkiksi ripuliin, on todettu useissa yhteyksissä (mm. Warning 1947, Moriz 1967, Seeger 1973, Voronkov 1975, Scholz 1976, Messerich 1976, Wagner 1982).

Piihappogeelissä piidioksidi-partikkelit ovat veden seassa tasaisesti jakautuneena. Seoksessa syntyy hydroksyyliryhmiä, joilla on heikko negatiivinen varaus. Varauksen ansiosta piidioksidipartikkelit pysyvät tasaisesti jakautuneina vesiseoksessa ja toisaalta ne voivat sitoa muita aineita itseensä. Veden ja piidioksidin seos on stabiili, hieman hapan geeli, jonka rakenne on kolloidinen. Yhdellä grammalla piihappogeeliä onkin lääkehiiltä muistuttava, laaja vaikuttava pinta-ala. Piihappogeeli pystyy myös sitoutumaan ruoansulatuskanavan limakalvon mukopolysakkarideihin.

 

Silicolgel on kolloidi piihappogeeli, jossa piidioksidi on tasaisesti jakautuneena. Tasainen jakautuminen takaa parhaan vaikutuksen, koska silloin vaikuttava pinta-ala on suurimmillaan.

Piihappoa eli piidioksidia ja vettä on läsnä lukuisissa, erityisesti kasvisruoissa. Myös juomavesi ja kivennäisvesi voivat sisältää huomattavia määriä piihappoa. Piihappogeelin nauttimisella onkin erittäin hyvä siedettävyys ja se on saanut GRAS-tason luokituksen (Generally Recognized As Safe).

Piihappogeelin metabolisia ominaisuuksia tutkittaessa havaittiin, että piihappojen imeytyminen suolistossa on hyvin vähäistä, joten paikalliset vaikutukset kohdistuvat pääasiassa suolen onteloon tai ruoansulatuskanavan limakalvoon. Imeytyminen lisääntyy molekyylikoon pienentyessä.

Silicolgel piihappogeeli

  • On tasaisesti jakautunut mahdollisimman suuren vaikuttavan pinta-alan saamiseksi
  • Ei imeydy, vaan vaikuttaa ruoansulatuskanavassa
Lähteet:
Warning, H. (1947) Die Behandlung der Entzündung mit Kieselsäure. Ph. Kleinböhl, Königstein, Taunus.
Moriz, O. et al. (1967) Pharmazeutische Biologie. G. Fischer, Stuttgart.
Seeger, P.G. (1973): Naturheilpraxis 26, 1.
Voronkov, M.G. et al. (1975) Silicium und Leben. Akademie Verlag, Berlin.
Scholz, H. (1976) Naturheilpraxis 11, 902.
Wagner, S. (1982): Therapiewoche 32, 6186.
 

Silicolgel

Vatsa- ja suolisto-ongelmien hoitoon

Tutustu Silicolgeliin